Stressaa! Mulla on verkostopalveri. En kestä mua ahistaa ja jännittää se. Liikaa ihmisiä puhumassa mun asioista. Pää räjähtää ihan kohta. On ohjaajaa, ns. tukihenkilöä, ryhmänvetäjää, psykologia, kihlattua, omahoitajaa ja lääkäriä. Vähempiki ahistaa. Helvetin helvetti. Pakko koittaa kestää.. Ajatukset päässä huutaa hoosiannaa. En oo valmis kotiutumaan vielä osastolta. Riski on liian suuri itseni satuttamiseen jos mee kotiin. Kohta kuuluu mun päästä piiiuuuuuuuuuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti