lauantai 16. heinäkuuta 2016

Nyt muistan!

Nyt muistan miksi mut huostaanotettiin. Oltiin kokoajan äidin kanssa toistemme kurkussa kiinni. Niin näköjään nytkin pääsee käymään... Vaatimuksia vaatimusten perään... Sitten syytökset niskaan joka vitun asiasta, itse rouva äitipyhimuksestä ei löydy vittu mitään vikaa..

Äitini on luvannut ostaa mun veljelle auton ja maksaa ajokortin, kun hän on vielä alaikäinen, eipä ole mun kohdalla käyny niin.  Ai helvetti, olinkin silloin sossujen huostassa, niin ei tälläselle hullulle epävakaalle ämmälle tartte mitään sellaista hankkia, kun enhän mää onnistunut täyttämään täydellisyyden kriteerejä... Koulutus on kaikki kaikessa tälle suvulle, joka on helvetti täynnä hulluja. Jos minä saan joskus jälkikasvua, niin pistän tälle asialle lopun ja omat lapseni ei tarvitse kärsiä tälläsestä epäoikeudenmukaisesta ns. lahjonnasta. Vittu että menee järki...

Sitten vielä kun rahatilanne on huono ja jota ei voinut ennakoida, niin siitäkin kehataan syyttää mua, vaikken asialle voi mitään. Tulot on n. 690e kuussa josta vuokraan menee jo pelkästään 531e ja puhelin laskuun 50e. Eli 100e pitäisi riittää kaikkiin muihinkin laskuihin ja elämiseen, joka on mahdotonta.
Mulla ei Oo ikinä ollut varaa käydä reissussa ja nyt olen rahoistani onnistunut säästämään 300e, että pääsen 4 päiväksi ystäväni kanssa Helsinkiin edm festareille. Liput, hotellit ja junat on maksettu. Äiti tulee ja sanoo, että peru reissu. No en helvetti peru. Kaikki on valmiina, kunhan vaan hypätään junaan.. Mua ei kukaan käske perumaan reissua 3vko ennen lähtöä jota olen odottanut koko saatanan vuoden.
Nyt muistan miksi sossut otti minut huostaan. Siksi, että pelastuisin tältä helvetiltä. Olipahan vaan sossut liian monta vuotta myöhässä.

PS. Anteeksi kielenkäyttöni

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Nimetön...

Miks ystävät pettää..? Kun luulee luottavansa johonki, niin saa aina pettyä.. Toisesta "ystävästä" on ollu viimeaikoino lähinnä psyykkistä rasitetta. Sen menettäminen ei tuntunu pahalta, mut nyt toisen ystävän kanssa eripuraa ja en tiedä mitä teen jos menetän hänet. :(

....

Vittu mikä idiootti oon. Sotken itseni asioihin jotka ei oo mun tapasia... Vai onko sittenkin.
Alan väsymään hetki hetkeltä lisää. Tuhoon itseäni hitaasti mutta varmasti, eikä se tunnu pahalta. Lääkkeitä en oo oikeestaan syöny melkeen pariin viikkoon. Ei mulla oo varaa syödä niitä säännöllisesti.

Vittuko menee muutenki hermot. "Ystävä" pettää. Haistais sekin nyt vaan pitkät... niin agresiivinen olo... kiitos...

torstai 7. heinäkuuta 2016

Nimetön

Mä oon väsyny. Kaikki ahdistaa. Lääkehoito on perseellään, raha-asiat kusee. Tänään tuli kauhee ahistuskohtaus. Tärisin, itkin, hakkasin. Teki mieli vaan ihan vitusti viiltää, raadella käsi mahdollisimman
Pahastu, tappaa itteni. Pää komentaa satuttamaan, mutta en voi tehdä sitä. Kauanko jaksan taistella näitä ajatuksiani vastaa..  nyt on pakko vaan jaksaa ja hymyillä vaikka sisälle sattuu...