Hautaa kaverisi

"Mä en halua olla se ihminen joka joutuu hautaan oman kaverinsa". Nämä sanat kuulin rakkaalta ystävältä jokusen aikaa sit. Muhun sattuu kun mun ystävästä tuntuu pahalta mun takia. Mutta se olisi nyt vaan kaikille parhaaks, että siirtyisin ajasta ikuisuuteen. Anteeks kaikille kun tää on ollu tällästä.

Sekavaa settiä...

Vointi ihan paska, tänään pieni kohtaus osastolla ja siitä seuras kiinnipito taas, sekä uhattiin yristyshuoneella. Rauhotuin ja pyysin päästä jo tänään lomille, vaikka oikeesti ois pitäny vasta huomenna mennä. Hoitaja oli pitkään eri mieltä, mutta laittoi arvointi pyynnön lääkärille. Lääkäri päästi mut. Ei hän ole tavannut mua kun 2 kertaa, eli ei tunne mua. Kauheet vierotusoireet masennuslääkkeestä, kun se laskettiin alas. Ihan vitunmoinen ahistus ja mä oon lähössä kalaan. Mieli tekis hukuttautua, mut en tiiä. Mulle on kuitenki 2 kaveria tulossa mukaan. Mä oon vaan nii vitun väsynny, enkä jaksa elää. Itsetuhoset ajatukset oikeestaan 24/7 päällä. Ne on niitä käskeviä ajatuksia tai en tiiä onko ne ajatuksia vai ääniä.. tää oli kyl nyt nii sekavaa settiä, että huhhhuh....

Voimaton

Oon liian heikko, oon väsynyt tähän. En jaksa enää.. tää sairaus voittaa mut, oon antanu periks. Pakkohoidossa ja siinä pysyn kunnes kuolema tulee ja korjaa mut pois. Antaa paremmille ihmisille tilaa..

En jaksa.

Mä en jaksa enään. Tää sairaus vie voiton. Yli 4kk ollu osastolla ja pari viikkoa sitten tehtiin pakkohoito-päätös. Tää elämä ei oo mua varten. Ahdistus ei helpota, mä en oikeesti kestä enää..

Lupa tehdä

Mulla on voimat niin loppu. Rohkeus on ja lupa puuttuu. Nyt luulen, että annan itselleni luvan muuttua enkeliksi.

Heippa

Nyt on tullu aika. Mun on mentävä, henkeni vietävä. Tää elämä ei ollu mua varten.

Epäonnistuin

Viime bloggaus ei ollut viimeinen. Olin ilmassa en muista mitään. Aamulla heräsin, mullä oli lääkärin tapaaminen. Jouduin luopumaan teristäni ja paljon muusta. Olin kantanu tänne sisään sen verran lääkkeitä, että olisin saanu hengen pois niillä mutta ei, jouduin luopumaan kuolemasta. Mutta se päivä tulee vielä kun otan ja teen sen. Mahd. Nopeasti. En vaan jaksa en!

Päätös

Teen elämäni vaikeimman päätöksen. Päätän päiväni minä hetkenä hyvänsä. Hyvästi rakkaat!

Nimetön

Voimat hiipuu. Oireet käy liian raskaaksi. Pitäisi jaksaa yrittää jaksaa. Mä en oikeesti jaksa. Mulla ei ikinä oo ollu näin vaikeeta. Kohta kahdeksan helvetin vaikeeta viikkoa takana suljetulla osastolla. Välillä toivon pääseväni nopeesti pois sairaalasta ja välillä mulle on ihan sama, että kauanko koudu täällä oleen kunhan tuun parempaan kuntoon. Itsemurha ajatukset on voimakkaita tahtoisin vaan viiltää ja toisaalta en tahtoisi.

Helvetti

Rauhottavaa rauhottavan perään. Tää on yhtä HELVETTIÄ! Oon väsyny tähän elämään. Nään sen kuinka irtaudun omasta kehosta.

Ja nää muut uudet jutut, nimittäin äänet. Toissa päivänä kuulin naisen kiljumista ja eile joku toisti mun nimeä moneen otteeseen. En tunnistanu sitä ääntä. Tuntoharhat on kans uutta. Musta tuntuu kuinka veri valuu pitkin kättä vaikka ei sieltä mikään valu tai se, ette joku työntää mua selästästä vaikkei seilä kukaan työnnä. Nyt jos joskus mun sairaus vie mua sata- nolla!!! I want die!!!!!

Nimetön

Tuntuu kuin olisin piebi muurahainen. Saan pelätä kokoajan, että joku tekee mulle jotain pahaa. Ahdistus on jo riittävää, mutta edelleen nämä uudet oireet pelottaa mua päiväpäivältä enemmän. MITÄ MULLE TAPAHTUU!
Pyysin hoitajia täällä, että pitäisivät mut hengissä koska mulla itellä ei oo siihen enää hirveesti voimia.

Pelko

Mua pelottaa. Nää oireet on mulle niin uusia, etten meinaa jaksaa enää. Nään harhoja, mulle tulee ihan turhia pelkoja ja satutan itteeni kokoajan enemmän ja enemmän. Äsken päivystyksessä käynti ja tuloksena 16 tikkiä käteen. Toisesss enään 11 ja jalassa 12.. oon liian väsynyt taistelemaan.

Nimetön

Edelleen kauheet ahdistukset. Oon harhainen. Lääkäri sanoi, että psykoosia se ei ole, mutta siinä rajamailla, kuulemma jotain dissosiaatiota. Oon ihan varma, että kaikki ihmiset täällä käy mun päälle ja se saa kauheet pelontunteet päälle. Itsetuho-ajatukset on aina iltaa kohden kauheempia. En oo siitäkään varma onko ne enää käskeviä ajatuksia vai ääniä.

Kuolema VS minä

Ahdistus piinaa mua. Kuolematoiveet on huipussa. Voisin tappaa itseni, mutta yritän voittaa kuoleman. Ajatukset on käskeviä ja ne ottaa musta vallan. Päässä kaikuu vain, tapa itsesi jo jos et sitä tee, niin vahingoita itseäsi.
Mulla on niin irrallinen olo. Ei auta rauhottavat yms. Viiltelyä on ollu jatkuvasti varmaan jo kolmisen viikkoa. Käskyt mun päässä on niin "pahoja", etten oo pystyny vastustamaan. Siinä vaiheessa kun terä tms. on mun näkyvillä, se on jo silloin myöhäistä. Mikään ei pysäytä sitä. Päivä päivältä väsyn tähän enemmän ja enemmän. Oon henkisesti kuollu.

!!!!

Mun voimat on loppu, haluan vain kuolla!

Väsynyt

Oon niin väsynyt. Kädessä 27 tikkiä. Miks pitää olla näin vitun säälittävä, että aina uudestaan ja uudestaan pitää viiltää? Mä en jaksa enään tätä ahdistusta mä en jaksa enää elää..

Koukku

Kaikki meni hyvin yli puolvuotta. Muutta hyvän ystävän kanssa kämppikseks oli huonoin ratkasu ikinä. Välit poikki. Nyt bentsoihin koukussa ja sitä rataa. Aluks avohoitoa. Nyt osastolla "vierotuksessa". Mä oon ihan rikki.