En tiiä

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu..
Ero kihlatusta on raskas. Mulla on kokoajan sellanen tunne, että mun hyvällä ystävällä ja tällä mun exällä on jotain juttuu ollu. No vitut siitä.

Oon väsyny, en saa mitään aikaiseksi. Siitä riitelinki tänään äitini kanssa... huusin ja itkin. Mä en saa missään mitään aikaseksi. En haluu mennä kämpille, koska en tahdo kohdata sitä todellisuutta, sielä on likasta ja vanha tiskivuori odottamassa. En saa tehtyä niitä pois päiväjärjestyksestä, en vain jaksa. Se, että en jaksa ei oo laiskuutta, vaan uupumusta. Kaiken tän keskellä tuntuu siltä, että pitäs vetää pää täyteen viinaa, kamaa, lääkkeitä, ihan mitä vaan... En tiiä, että mikä mättää

:(

No nyt tuntuu ja liikaa tuntuukin. En mä tällästä oottanu. Ahistaa niin perkeleesti. Tää on jotain ihan helvetin kauheeta!!! Hajoon just. En oikeesti jaksa enää tällästä. Mä väsyn tähän kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Haluisin vaan nukahtaa, enkä herätä enää koskaan. Ei löydy sanoja kuvaamaan tätä tunnetta.. :(

Tyhmä minä, ylpee minä

Jos oot herkkä, niin älä lue. Kuvia jotka ei sovi herkille..

Edelleenkin tuntuu tyhjältä, oon turta. Tiedän, että mua ahdistaa, mut se ei tunnu oikeestaan miltään.. En tiedä mitä tehdä. Tekis mieli viillellä lisää. Eiliseen viiltoon tuli 6 tikkiä. En tiedä kuin pahaa jälkeä saan taas aikaseks jos teen jotain. En tunne kipua kun viillän. Varmaan kipukynnys on noussu. Eilen kun "leikein" terällä, niin sivelsin ja sahasin sitä viiltoo, ei tuntunut missään. Oon niin turta. Yks ystävä sanoi mulle eilen, että vaikutit eile vielä niin iloselta. Mut kaikki ei oo sitä miltä näyttää. Mulla ei oo asiat hyvin, ei todellakaan. Mutta kun pahan olon peittää tarpeeksi hyvin, niin se on katu-uskottavaa. Se on helppo saada ihmiset uskoon sitä mitä haluu ihmisten uskovan.
Oon aivan hukassa. Tuntuu kun oisin haamu, minkä läpi ihmiset kävelee.
Oon miettinyt osastolle palaamista, mutta kuka mun kissat hoitaisi? Ei varmaan kukaan... En tiiä kauanko kestän!!!

Tyhjää täynnä

Mä meni taas sössimään. Vedin käden auki. Mikään ei tuntunu miltään. Tuntuu kun olisin haamu joka on, mutta ei tunne mitään. En halua takasi osastolle, mutta en tiiä pystynkö vieläkään olla yksin. Ei mun vointi oo yhtään sen kummempi, ku aikasemminkaan. Istun vaan sohvalla tuijottaen seinää. Itkettää, mutta itku ei tuu. Ihan kuin oisin toiselta ulottuvuudelta. En voi mennä sairaalaan, koska kuka huolehtii mun pikkuisista. Jos lähen paikkaan tän käden, joudun aikavarmasti suljetulle. Oon tyhjää täynnä!!!

?

Mä en tiedä mitä tehdä. Pää käskee tehdä toisin ja sydän toisin. Satutan mulle elämässä rakkainta ihmistä kokoajan vain enemmän ja enemmän. Onko musta edes parisuhteeseen. Annanko kaiken hyvän pois liian helpolla? En tiiä mikä on oikea vaihtoehto, päästää rakkaasta irti ja elää yksin vai satuttaa lisää rakkaintain?

Nimetön

Nyt vähän hajottaa. Mulla taitaa lukea otsassa "alkoholisti, narkkis ja sekakäyttäjä". Ehkä musta tuntuu tolta, mut ei se ihan niin oo, kai. Tuntuu, kuin kaikki ajattelis musta noin. Ehkä mulla on ollu ongelmaa noiden asioiden kanssa, mutta ei, se on loppu. Eikö kukaan voi uskoa mun sanaa?
Kihlattu ei enää jaksa. Se jättää mut, oon siitä satavarma. Se ois mulle ihan oikein! Oon ollu ajattelematon. Tässä on pahin pelko se, että jätän itse hänet. En vittu tiiä! Ajatukset on nii vitun sekasin. Se on kuulemma odottanut mua, että pääsen kotiin alkuviikosta (kuten pääsinki), että hän saisi pillua! Sorry, uudet lääkkeet varmaanki on vienyt kaikki halut. Joten eipä taida lohketa. Viimeksi kun kerroin, ettei oo seksi haluja ja että ei johdu hänestä, niin hän loukkaantu. Että mites tällä kertaa?

Uk

Hyvä minä! Pääsin pois osastolta! Enkä aijo palata sinne enää ainakaan tänä kesänä! Nyt on tehty totaalinen lääkeremontti. Nyt mä aijon nauttia kesästä täysin voimin. Eipä mulla ollukkaan tässä muuta :D

Ei tässä mitään

Mä en jaksa enää tätä osastolla. Huomenna ois toivottavasti lääkäri. Ei niillä oo enää mitään syytä pitää täällä. Lääkäri jo jotain lupaili, että pääsen piis. Oisin varmaan perjantaina päässy pois, mutta olin tyhmä ja menin kertomaan lääkärille mun loisto suunnitelmista.

Kohta kavereiden kanssa kalastamaan, menee varmaan aika nopeemmin eteenpäin, ku on muualla kun sairaalassa

Tuska

Kukaan ei ymmärrä! Haluun lähtee vittuun täältä osastolta. Haluun vetää pään täyteen, ihan sama millä.

Mun päähän tuli käsky, että viiltele, viiltele mahdollisimman syviä haavoja, no jotain onnistuin tekeen. Kaikki sanoo, että sullahan on kaikki ihan hyvin. No vittu ei oo!!! Ei sun kannata satuttaa ittees. En kai mä satuttais jos ei ois pakko tai jos kaikki olisi hyvin. Haista paska koko helvetin elämä. Sitte pitää vielä noitten vitun hoitajien toitottaa, että ei sun pidä käyttää päihteitä, kun ne ei sovi sulle, etkä osaa ottaa kohtuudella. Mitä vitun välii sillä on, otanko kohtuudella vai en. Mulla on nyt ihan vitunmoiset viinan tuskat. Ja missä mä oon, no vitun suljetulla osastolla!!! Äääääääääääääääääääähh!!!!!

nimetön

Väärin, niin väärin. Miksi mun pitää olla sairas. En jaksa tällästä paskaa enään. Kaikki sattuu vaan aivan liikaa. Mun ajatukset haukkuu mua kokoajan. "Et onnistu, susta ei oo mihinkään, sulla ei oo oikeutta onnellisuuteen. Sä epäonnistut aina, ei sun kannata yrittää mitään, koska eihän siitä tuu mitään". En mä oo itelle tällästä paskaa halunnu. Mä oon oikeesti väsyny alituiseen taisteluun, en haluu elää.
Mun pitäis jaksaa mennä suihkuun, mutta en saa aikaseks sitäkään.

Tällänen fiilis:
https://www.youtube.com/watch?v=pgQKj5ODvHA

Oonko oikeesti

Taas lankesin veitsen vetovoimaan. Miks teen näin? Mullahan on mennyt monta päivää oikein hyvin. Ahdistus päällä. Sisälle sattuu. Ei mun pitäny tehä näin. Päässä pyörii vain "vitun paska ämmä, mitä sä haluut nyt. Miks teen näin, jos haluun kotiutu"? Ehken mä kerro tästä hoitajille. Esitän että kaikki on hyvin. Kello on 02.20 ja mä istun sohvalla kotona linkkuveitsi kädessä. Mitä helvettiä? Oon niin pettynyt itseeni. En saisi tehdä näin.
Oonko ollut oma itseni osastolla, vai oonko vetäny jotain esitystä, että kaikki on loistavasti?

Oon yölomalla osastolta ja olin ratketa hittiin.

Pettynyt, niin pettynyt.
Itseeni ja muihin,
Milloin saan käännettyä suunnan ja ohjattua tätä laivaa oikeeseen suuntaan, etten ajaisi karille joka kerta uudelleen ja uudelleen.
Milloin olen takaisin satamassa
Turvassa, ankkuroitu ja elossa?

Ilo

Ihana päivä! Kertakaikkiaan aivan ihana päivä. +24 lämmintä. "Työporukalla" paistettu 3h vohveleita ulkona, taikinaa meni 16 litraa. Äiti vei mut ravintolaan syömään, ystävän kanssa kävin sisarpuolen kevätjuhlissa. Sisarpuoli siirtyy yläasteelle! Makkaran paistoa illasta. Ah, mikä päivä. Osastolla en oo tänään paljoa ollutkaan. Ei oo ahdistanu, paitsi psykologin käynnillä, kun puhuttiin koulusta, mutta mitä pienistä. En muista milloin viimeksi mulla on ollut näin mukavaa. Niin ja kerkesinhän mä palaa tänään. Hyvä minä. Pitäis muistaa äidin neuvot aurinkorasvan suhteen. :D

Tämän päivän mä oon ollut ohjat käsissä, eikä sairaus. 5 päivää ja pääsen vissiin osastolta pois!

Kesä ja hyvä fiilis. Näistä hetkistä pitää nauttia täysillä, sitä kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Kiitos ja kumarrus heille, jotka on tehnyt mun päivästä täydellisen. Ja kiitos minulle itselleni.

Ps. Olipa positiivinen postaus.