Nyt vähän hajottaa. Mulla taitaa lukea otsassa "alkoholisti, narkkis ja sekakäyttäjä". Ehkä musta tuntuu tolta, mut ei se ihan niin oo, kai. Tuntuu, kuin kaikki ajattelis musta noin. Ehkä mulla on ollu ongelmaa noiden asioiden kanssa, mutta ei, se on loppu. Eikö kukaan voi uskoa mun sanaa?
Kihlattu ei enää jaksa. Se jättää mut, oon siitä satavarma. Se ois mulle ihan oikein! Oon ollu ajattelematon. Tässä on pahin pelko se, että jätän itse hänet. En vittu tiiä! Ajatukset on nii vitun sekasin. Se on kuulemma odottanut mua, että pääsen kotiin alkuviikosta (kuten pääsinki), että hän saisi pillua! Sorry, uudet lääkkeet varmaanki on vienyt kaikki halut. Joten eipä taida lohketa. Viimeksi kun kerroin, ettei oo seksi haluja ja että ei johdu hänestä, niin hän loukkaantu. Että mites tällä kertaa?
Se tunne, kun elämältä lähtee pohja. Se, että sairastuu kaiken muun paskan keskellä. Et pysty itse hallitsemaan elämääsi, koska sairaus hallitsee sinua!
maanantai 6. kesäkuuta 2016
Nimetön
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti