Mä meni taas sössimään. Vedin käden auki. Mikään ei tuntunu miltään. Tuntuu kun olisin haamu joka on, mutta ei tunne mitään. En halua takasi osastolle, mutta en tiiä pystynkö vieläkään olla yksin. Ei mun vointi oo yhtään sen kummempi, ku aikasemminkaan. Istun vaan sohvalla tuijottaen seinää. Itkettää, mutta itku ei tuu. Ihan kuin oisin toiselta ulottuvuudelta. En voi mennä sairaalaan, koska kuka huolehtii mun pikkuisista. Jos lähen paikkaan tän käden, joudun aikavarmasti suljetulle. Oon tyhjää täynnä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti