Kaikkee pitäis jaksaa, kaikkeen pitäis pystyy. Mä en oikeesti vaan jaksa. Ahdistaa jatkuvasti, itsetuhoset ajatukset ovat pinnalla enemmän kuin pitkään aikaan, johtuu varmaan voxran nostosta. En mä vittu jaksa. Kokoajan sellanen ranteet auki fiilis. Voisin tappaa itseni, vaikkapa hukuttautumalla. Ei muuta ku tiiliskivi ja köyttä siinähän se. En pysty avautumaan kellekään. Mä räjähän justiinsa. Mä oon pato joka pian murtuu...
Ja nää jalat. Mulla on kokoajan melkeempä sellanen tunne, että joku koskettelee mun jalkoja. Se tuo lisää ahdistusta ja lisäksi pelkoa ja tuskaa...
Loppuuko tää ikinä?
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
5.9. 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti